Pikkukoiran perheessä barffataan. Toisin sanoen Pikkukoira ja Vanharouva syövät raakaruokaa: luita, lihaa ja vihanneksia. Tosin perheessä käytetään myös viljaa satunnaisesti ruokavaliossa, mm. Vanharouva saa joka aamu kaurapuuron omasta dieetistään johtuen. Ja tietenkin ohjelmaa kuuluu raa'at kananmunat satunnaisesti. Munien kanssa onkin sattunut monta hauskaa tapahtumaa...

Vanharouva osaa ottaa munan suuhunsa ja kesäaikaan kuljettaa sen nurmikolle, missä puree varovasti kuoren rikki ja syö sisällön ja vähän kuoria. Talvella se osaa mennä omalle ruokapaikalleen ja suorittaa siinä saman puremisen varovasti kulmahampaalla. Pikkukoira taas: se kuljeskelee mun suussaan ees taas ja ihmettelee mitä sen kanssa kuuluu tehdä. Sehän on ÄLLÖTTÄVÄÄ kun sen rikkoo suussa ja raakaa valkuaista valuu pitkin suupieliä, kokeile vaikka itse. Kesäaikaan se tulee yleensä takaisin sisälle ja pudottaa munan lattialle niin että se rikkoutuu (ja siihen on ihmisen helppo astua!!) Sen jälkeen sisällön voi syödä ja kuoret murustaa pieniksi, koska ne saa helpommin levitettyä ihan kaikkialle pieninä murusina. Paras kananmunankuori-jemma tähän mennessä on ollut tyynyn alla. Älkää kysykö miten ne sinne joutuivat, sänky oli pedattu.

Koirille tarjottavia ruokia ei siis tavallisesti käsitellä edes keittämällä. Mutta kun ihmisille keitetään munia, niitä voi satunnaisesti antaa koirille. Tai sitten Isäntä voi pakata itselleen töihin pinaattikeittoa ja pari munaa... ja loppu onkin historiaa: töissä käy ilmi, kun munan kopauttaa pöytään, että se olikin raaka ja valuu syliin...  ja tässä kohtaa Pikkukoira nyökyttelee: sanoinhan, että se on ihan kamalaa kun se valuu.

Raakaruokintaan liittyy kaikenlaisia hassuja kommervenkkejä mitkä eivät aina aukene jollekin vieraalle ei-koiraihmiselle, jos joutuu ruokkimaan. Pari vuotta sitten Emännän appiukko oli viikon verran lapsen- ja koirapiikana, ja ei tietenkään osannut aina ottaa ruokaa sulamaan edellisenä iltana. No, hän ajatteli nokkelana sitten sulattaa niitä mikrossa - mistä hyvästä liha tietenkin kypsyi. Se ei ole vaarallista muttei kyllä suotavaakaan. Onneksi Emäntä ei tiennyt tätä lomansa aikana, koska sydämentykytyksiä siitä sai jälkeenkinpäin, kun kuuli että myös kanansiivet oli mikrotettu useampana aamuna....  (Kanansiivet EIVÄT ole vaarallisia raakana, mutta kypsänä kyllä!!)

Vanharouva joutui rajoitetulle dieetille maksasairautensa vuoksi, ja tähän dieettiin kuului olennaisena osana aamulla keitettävä kaurapuuro. Onneksi se on Vanharouvan herkkua, kerrankin lämmin aamiainen. Pikkukoira ei tätä ymmärrä eikä puuroa kelpuuta purkkiinsa, mutta on oppinut lukemaan mikron kilahduksesta tulevan oman aamupalansa. Tästä aiheutui melkoisia koiramaisia ongelmia syksyn aikana kun ihmiset keksivät itse alkaa syödä puuroa aamulla. Kun viisikin kertaa kuuntelee että "vihdoin ne tekee meille ruokaa" ja Pavlovin koirana kuolaa, ja sitten joku istuu pöydän ääreen ja pistelee itse puurot poskeensa, siinä voi alkaa vähemmästäkin närkästymään.

Eräänä aamuna viiden jälkeen kun Emäntä teki omaa puuroaan ja laittoi voisilmän sulamaan jonkun satunnaisen jossain poikkeamisen ajaksi - tällä välin Pikkukoira nousi kahdelle jalalle, totesi puuron syötäväksi KUN SIINÄ OLI VOISILMÄ, ja pisteli se poskeensa. Aikaa tähän master-suoritukseen kului ehkä n. 30 sekuntia, ja vähän unentokkurainen Emäntä ihan tosissaan hetken pohti onko oma vatsa täynnä vai oliko se sittenkin vain kuvitelmaa kun teekin on ihan aloittamatta. Pikkukoira nimittäin makasi korissaan oikein tyytyväisenä ja sen näköisenä ettei ole siitä noussutkaan. Emme kuitenkaan aloittaneet tapaa keittää herralle erikseen voipuuroa, vaan tyytyköön koiranruokaan.

Öljyhän tekee koirien turkille ja iholle hyvää. Meilläkin menee milloin mitäkin oliivi-, rypsi- tai kalaöljyä nelijalkaisten kippoihin. Jopa steriloidun Vanharouvan turkki kiiltää sen avulla ja molempien anturat pysyvät halkeilematta talvikaudella. Mutta siinäkin on olemassa rajoitus sekä laadulle että määrälle. Kun aamulla jättää kylppärin oven auki ja kylppärissä on ihoöljypullo jonka korkki on huonosti kiinni, ei tule ensimmäisenä mieleen, että se maistuisi jotenkin erityisen hyvälle. On toki mahdollista, että siinä on jokin viekoitteleva tuoksu, koska Vanharouva teki tällaisen löydön ja sai pullon kaatumaan kaakelilattialle, jossa lipsutti keskimäärin pari desiä öljyä menemään. Sattumalta juuri samana päivänä Isäntä tuli syystä tai toisesta keskellä päivää kotiin ja löysi eteisestä erittäin huolestuneen Vanhanrouva, jolla oli melkoinen kiire pihalle.... ja sitä kiirettä riitti sitten vielä seuraavankin päivän, vaikka dieetti oli pelkkää riisin keitinvettä. Eikä Isäntäkään päässyt töihin iltapäiväksi, koska kiirettä piti sen verran. Kuvittelimme, että koira oppii tällaisesta, mutta kissanvillat, ei mennyt montaakaan viikkoa kun jostain syystä piti palata kylppäriin aamusuihkun jälkeen ja siellä seisoi erittäin "en minää mitään täällä" -ilmellä varustettu Vanharouva kirsu kiinni uudessa öljypullossa.

Kyllähän sitä tietenkin voi sattua kaikenlaista kun on monen näköistä purkkia pakastimessa, ja vähän kiireessä niitä ottaa sulamaan. Vielä ei olla kuitenkaan mansikoita tarjottu koirien aamupalalla. Koirien vihannekset ajetaan hienoksi soseeksi monitoimikoneella, se on vihreää ja tuokuu valloittavan hyvälle. Piti kerran tehdä tarjottavaksi Jenkkiläinen kurpitsapiirakka Halloween-aikaan, kun kesäkurpitsaakin oli pakastettu varta vasten ja vieraita tulossa. Loppu on tässäkin tapauksessa historiaa ja tekevälle sattuu: hiukan jäinen kasvissose EI tuoksunut mitenkään erityiselle kun sekoittelin sitä piirakan täytteeksi, mutta paistamisen aikana aloin ihmetellä kanelin läpi puskevaa valkosipulin tuoksua.... ja oli se vähän omituisen makuinen kurpitsapiirakka.  (Tervetuloa meille kahville, ken uskaltaa....)